Mantan kotiutuminen on sujunut hyvin. Moonakin on alkumustasukkaisuuden jälkeen alkanut ymmärtämään, että taitaa siskontyttö ihan oikeasti jäädä taloon.
Vauhtia ulkona on riittänyt. Silloin mennään eikä meinata. Aina kun toisella on edes pienikin risu suussa, on toisen aivan pakko saada se. Välillä suuruudenhulluus iskee ja tytöt yrittävät raahata katkenneita puunrunkoja. Samantapaista kisailua on lumenkaivuukin. Jos toinen kaivaa kuoppaa, niin toinen menee viereen tekemään omaa. Ja jos löytyy joku kolo, on molempien se tietenkin tarkistettava. Mainio parivaljakko :)


